Mitä täällä tapahtuu?



Tämä blogi kertoo arjesta nelijalkaisten ystäviemme kanssa. Vaikken ilmiselvästi ole valinnut helpointa tietä, harrastusta ja elämäntapaa en voisi kuvitella muutakaan - paitsi huonoina päivinä. Ja niitäkin riittää. Mutta hyvät päivät palkitsevat tuhatkertaisesti. Tässä koko hommassa piilee oma viehätyksensä, jonka ymmärtävät ainoastaan muut samanlaiset: tiedättehän, koiraihmiset.

Hiekanjyviä lattialla, koirankarvoja (kaikkialla) ja loputonta ulkoilurumbaa ylläpitävät novascotiannoutaja Into, hollanninpaimenkoiramix Elna sekä skotlanninterrieri Remu. Matkassa mukana myös kaikenkarvaiset hoitokoirat, joille niillekin riittää paikka olohuoneen lattialta sekä sydämestäni. Ajasta ikuisuuteen siirtyneet cockeripojat Niki ja Romppu vaikuttavat nekin vielä päivittäin - etenkin Se Ensimmäinen, Niki, joka opetti minulle kaikkein oleellisimmat seikat siitä, mitä on olla koiranomistaja ja tietenkin myös Romppu, joka puolestaan opetti, että elämästä kuuluu nauttia, ja älä ota sitä vakavasti.

Meitä on moneen junaan. Minä tulen tyytyväisenä perässä omalla sirkusvaunullani. Näytön tällä puolen kirjoittelee naishenkilö Kanta-Hämeestä. Sellainen ikuinen haaveilija, joka nauttii elosta luonnon ja eläinten keskellä. Vaikka olen loppujen lopuksi varsin mukavuudenhaluinen, pidän itseni haastamisesta ja se lienee yksi niitä syitä, mikä ajoi minut aikoinaan koirien pariin.

Historiani eläinten kanssa on alkanut jo hyvin varhain, ja perheelläni on aina ollut lukuisia lemmikkejä aina kissoista kaneihin, marsuihin, hamstereihin, hiiriin ja erinäisiin akvaariokokoonpanoihin jokirapuineen. Olen kiitollinen näiden lemmikkien mukanaan tuomista opettavaisista ja unohtumattomista kokemuksista. Perheessämme eläimiä on arvostettu ja kunnioitettu aina yksilöinä, ja jo pienenä lapsena saadut opit ja loppumaton tiedonjanoni eläimiä kohtaan ovat ajaneet minut myöhemmin hyvin mielenkiintoisten eläinten, ihmisten ja kokemusten pariin.

Olen työskennellyt aktiivisesti paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä sijaiskotivastaavana majoittaen kodissani kodittomia eläimiä aina hamstereista ja marsuista lukuisiin kaneihin, kissanpentuihin ja jopa koiriin. Olen vieraillut kodittomien koirien tarhoilla Suomessa ja ulkomailla ja käynyt armeijan sotakoiraohjaajana Niinisalossa.

Elämäni suurin haave toteutui ollessani 11-vuotias kun toin kotiin ensimmäisen koirani, paperittoman cockerspanielin. Koira ei kuitenkaan ollut aivan mikään perinteinen satukirjojen Lassie, sillä yhteiselämäämme värittivät selittämättömät ongelmat koiran aggressiivisuuden kanssa. Oikukkaan ja aggressiivisen koiran kanssa eläminen vaatii jatkuvaa tarkkailua ja varpaillaan oloa, ja vaikka vuosien saatossa sainkin omalta koiraltani lukuisia kertoja siipeeni varomattomuuden tai ajattelemattomuuteni vuoksi, en loppujen lopuksi vaihtaisi mitään toisin. Koiran käyttäytyminen sytytti minussa loputtoman kipinän ja tiedonjanon koiraeläimiä ja niiden käyttäytymistä kohtaan ja sen seurauksena olen paitsi lukenut kosolta alan kirjallisuutta, istunut myös lukuisilla luennoilla ja tutkinut koirien käyttäytymistä niin ongelmakoirakouluttajan apulaisena, kuin myös muissakin tehtävissä mm. virkakoirien parissa.

Irrottaudun koiramaisen arjen pyörittämisestä harrastamalla jotain myös itseni kanssa: tanssimista. Olen kaiken kaikkiaan hyvin mukavuudenhaluinen ihminen, mutta pidän itseni haastamisesta, mikä lienee yksi syistä, jotka ajoivat minut aktiivisen koiraharrastuksen pariin. Harrastan koirieni kanssa hieman tätä ja tuota, mutta pääpainona on nauttia onnellisesta ja stressittömästä arjesta, jossa hyvin käyttäytyvien koirien kanssa on ilo elellä ja olla. Itseni haastaminen ei suinkaan rajoitu kolmipäisen koiralauman ja tempperamenttisen kennelpojan kanssa elämiseen, vaan edellämainittujen seikkojen lisäksi työskentelen kokopäiväisesti yrittäjänä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti